En jaksa enää. Väsyttää. Tämä päiväkirja on yhtä tyhjän kanssa, niin kuin kaikki muukin. En jaksaisi enää yrittää.

Tälläisinä päivinä haluaisin vain kadota, lakata olemasta, jotenkin... hiipua pois. Vähän kuin kynttilän liekki. Lakata olemasta. Ja silti minulla oli pokkaa sanoa olevani vähemmän masentunut tänään. Ehkä se on totta, en tiedä. Enkä taida välittää. Tuntuu vain niin surkealta. Kuin kaikki olisi liikaa. Koko tämä viikonloppu on ollut samanlaista. Mistään ei tule mitään. Huomenna pitäisi taas piristyä ja herätä ennen kello yhtä iltapäivällä. On ryhmä, ja Matti tulee käymään. Joskus kymmeneltä jo. En usko herääväni tarpeeksi ajoissa. Mutta väliäkö sillä. Ritva soitti tänään, antoi litanian elämänohjeita ja muistutuksia siitä että pitää hölkätä kymmenen kilometrin lenkki niin tulee parempi olo. Hyväähän hän kai tarkoittaa. En vaan aina meinaa jaksaa häntäkään. Onneksi soitti edes lankapuhelimella niin ei tarvinnut pinnistellä kuullakseni hänen äänensä. En ymmärrä miten hän puhuu kännykkään niin hiljaa. Enkä välitä. Olisi kai pitänyt antaa hänelle lankapuhelinnumeroni aikaisemmin.

Väliäkö sillä. Väliäkö tällä.

I have no energy left. I'm tired. This diary is good for nothing, as well as everything else. I feel like not being able to try anymore.

On days like this I would just want to disappear, cease to exist, somehow... to wither away. A little bit like the flame of a candle. To stop to exist. And yet I had the nerve to say that I was less depressed today. Maybe it's true, I don't know. And I don't think I care. I just feel so miserable. As if everything were too much. Whole weekend has been like this. Nothing amounts to anything. Tomorrow I'm supposed to cheer up again and get up before one pm. I have a group and Matti comes to see me. Already at ten or so. I don't believe that I can wake up early enough. But who cares. Ritva called today, gave a litany of life advice and reminders of me having to do a ten kilometer jog in order to feel better. She has good intentions all right. I just don't seem to tolerate even her anymore. Good at least that she called from a landline, so I did not need to struggle to hear her voice. I don't understand why she speaks so low in a mobile. And I don't care. I should have given her my wire phone number earlier, I guess.

But does it matter. Or does that.